Aloitin pari viikkoa sitten kahden kuukauden opiskeluuni liittyvän harjoittelujaksoni Nivalan kirjastossa. Käsitykseni käytännön kirjastotyöstä oli hatara, vaikka pääaineeksi valitsemani informaatiotutkimus koostuukin pitkälti mm. tiedonhakuun sekä informaation käyttöön ja tulkintaan liittyviin teorioihin. Nyt kuitenkin teorian yhdistyessä käytäntöön olen saanut uudenlaista innostusta niin opiskelua kuin kirjastoalaakin kohtaan.
Monien mielissä kirjastot tuntuvat olevan kuivakoita, hiljaisia ja rauhallisia paikkoja, joiden työ koostuu pelkästään asiakaspalvelutiskin takana istumisesta ja satunnaisten paikalle eksyvien asiakkaiden palvelemisesta. Mutta entäpä hyllytys, luettelointi, hankintojen ja poistojen teko, tilaukset, muovitukset, postit ym. päivittäiset asiakkaiden silmien ulottumattomissa tapahtuvat  välttämättömät perustyöt. Kaikenlaisista lisätoiminnoista, tapahtumista ja projekteista puhumattakaan! Jo alkaa kuva kirjastojen matelevasta arjesta muuttua hyvinkin vilkkaaksi ja toiminnantäytteiseksi.
Olen jo heti harjoitteluni alkupuolella saanut kosketuspintaa kirjaston lisätapahtumista. Vaikka Nivalan kaupungin Naperoviikoksi nimeämä lasten kulttuuripainotteinen toimintaviikko kutistui kirjaston osalta viikon sijasta vain yhden päivän mittaiseksi, ehdin näkemään ja ottamaan osaa tapahtuman suunnitteluun, valmisteluun ja toteutukseen.  Lasten seurassa suunnistetun Kirjastoseikkailun lisäksi pääsin mm. toimimaan kirjavinkkarina, eli suosittelemaan lapsille muutamaa kirjaa, joihin itse etukäteen olin perehtynyt. Lasten parissa toimiminen on itselleni täysin vierasta maaperää, joten muutama tapahtumaa edeltävä päivä kului jännittäessä.  Päivän päätteeksi kokemus osoittautui kuitenkin erittäin positiiviseksi - ja jännitykseni turhaksi!  
 
Heli Luhtasela