Olen tehnyt Rantsilan kirjastossa töitä marraskuusta 2005 lähtien enemmän tai vähemmän "vakituisena sijaisena". Työt on vaihdelleet välillä kovastikin täyspäiväisen, osa-aikaisen, projektityön (Seniorityön informaatikko -projektit Pappamopo ja Mummomotskari) ja lyhyiden työttömyysjaksojen välillä. Keväällä 2009 tein pisintä työviikkoani: olin töissä virkailijana Rantsilan kirjastossa 26 tuntia viikossa ja siihen päälle keskimäärin 24 tuntia sekä siihen päälle 500 kilometriä kulkemista viikossa Mummomotskari-projektin parissa. Yhteensä niistä tuli pitkä työviikko. Jäin marraskuussa 2009 äitiyslomalle ja pieni poikavauva näki päivänvalon piakkoin vuodenvaihteen jälkeen. Kaksi viimeisintä kevättäni eivät siis olisi voineet olla enemmän erilaisia työn puolesta, vaikka äitiyslomalla päivät ovat tavallan vieläkin pidempiä eikä vapaapäiviä paljon ole. Nyt kun kylällä kuljen vauvan kanssa tutut asiakkaat tulevat ihmettelemään, että: "Missä vaiheessa olet ehtinyt tämänkin pyöräyttää?" ja "Tämän takia sinua ei sitten olekaan vähään aikaan näkynyt kirjastolla!" Ilmeisesti raskaus ei näkynyt tiskin takana istuessani paljoa päälle päin.
Kirjastossa on nyt jopa juhlavaa käydä asiakkaana. Huomasin jossain vaiheessa kun olin työskennellyt Rantsilan kirjastossa jonkin aikaa, että olin itse harvoin kirjaston asiakkaana, koska vain kerran viikossa kirjasto oli auki kun minulla oli vapaata, tiistai- tai torstai-iltana. Tämän seurauksena esikoiseni on saanut todeta, että "kirjastotädin lapsi ei käy kirjastossa" vähän samaan tyyliin, kuin "suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Äitiyslomalle jäätyäni kävin toki kirjastossa moikkaamassa työkavereita ja kahvikupposen ääressä on käyty läpi niin uusia tai aiemmin kesken jääneitä työhön liittyviä asioita. Aluksi ei kirjastosalin puolelle ollut suurta vetoa, kaikkihan oli melkein niin kuin ne oli sinne jättänyt, uutuushyllyssäkään ei pahemmin mitään itseä kiinnostavaa joka ei olisi jo piipahtanut mutkaa kotona. Sitten lapsen synnyttyä, aika meni ihan aluksi muuhun kuin kirjastossa laukkaamiseen, muuten kuin pikaisen moikkaamisen merkeissä. Nyt sitten yhtäkkiä lapsi antaakin perksi niin paljon, että pääsee katsomaan hyllystä lainattavaa itselle ja perheelle Viimeks lähti mukaan Don Rosan klassikko- Aku Ankkoja: Sammon metsästys ja Kadonneen kirjaston vartijat sekä Manu Larcenetin Pieniä voittoja. Uutuuksista on tarttunut mukaan muun muassa Colin Beavanin Ekovuosi Manhattanilla ja Riku Cajanderin Luontopiha.
On mukavaa ja jännittävääkin mennä uutuushyllyn luo ja katsella kirjoja. Kirjoja jotka ovat menneet kokonaisuudessaan jonkun muun kuin minun sormieni läpi saapumistarkastuksessa, luetteloinnissa, tarroituksessa, muovituksessa, leimauksessa, saapumiseksi merkitsemisessa ja paikoilleen viemisessä. En aiemminkaan tehnyt välttämättä jokaista toimenpiteitä jokaiselle kirjalle, koska en ollut kirjaston ainoa työntekijä. Useimmin kuitenkin sen verran usean toimenpiteen tulin tehneeksi, että kirjat tulivat tietyllä tavalla tutun näköisiksi ja oloisiksi :) Nyt pääsen katsomaan niitä "tavallisen" asiakkaan silmien läpi, ja on mukava tehdä löytöjä. Kun vain nuo sormet lakkaisivat syyhyämästä kun näkee edellisen asiakkan jäljiltä epäjärjestyksessä olevan kirjarivin...
Kaikille blogin lukijoille aurinkoista kesää!
-Nina
