Ei voi sanoa, että kesää odotellessa. Kesä nimittäin tuli jo - ja menikö myös ? No kesä on aina kesä, satoi tai paistoi, helle on jo ylellisyyttä meille suomalaisille. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään talven ajan lomista. Miksiköhän ? Enimmäkseen siksi, ettei niille ladata mitään kohtuuttomia odotuksia. Joka kesä sitä odotti sen tuovan jotain niin ylitse vuotavan ihmeellistä, että aina kesän loppuessa oli vähän haikea olo. Prinssiä en tosin enää vuosiin ole odotellut. Oli nimittäin niin hyvä tuuri, että lenkkipolkuni kohtasivat prinssin kanssa jo kesällä 1981.
Mutta kesässä on kuitenkin oikeastaan ihan kauheasti hyviä asioita. Ihan oikeita asioita. Elämä on todellakin ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Siivin valkoisin en lennä, mutta olen oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta aamusta jolloin saan herätä. Tuumata "olen siis elossa edelleen, mitähän mukavaa tänään tapahtuu?" Hyvälle tuulelle tulee jo viimeistään siinä vaiheessa, kun näkee jonkun kolmesta elämänsä joka sekunnista nauttivasta kissastani. Jos paistaa, on ihanaa antaa auringon hellien säteiden lämmittää talven ja sairauksien kangistamia niveliä. UV-säteetkään ei ennätä tappaa, ei sitä niin kauan kuitenkaan jaksa olla auringossa. Jos taas sataa, niin on hyvä syy olla sisällä ja tietysti lukea. Tosin sisälle minut sitoo säännöllisesti myös kesälläkin suosikkipelini Shanghai. Jos voitan, niin painovoima ja riemuni taistelevat siitä kohoavatko jalkani lattiasta. Jos taas en, niin mietin minkä ihmeen takia käytän näin paljon aikaa näin "iliman aikaseen" joka ei ole älypeli ollenkaan.
Parasta kesässä on aikatauluttomuus tietyistä asioista. Kun lapset oli pieniä, voi ihanuutta kun ei tarvinnut kuskata niitä hoitoon. Nyt saa unohtaa koulun ja musiikkiopiston aikataulut, kun taas urheilu pitää virkeänä aikatauluttaen tasaisesti kesäni. Mutta penkkiurheilijana vain nautin siitä, kun noita pelilähtöjä on paljon. Kun istun katsomassa pesäpalloa, unohdan kaikki kotityöt ihan hyvällä omallatunnolla. Aherretaan sitten taas kotona. Tähän väliin sopii hyvin päivän aforismi, joka olkoon meille kaikille, ei vain nuorille: Ahkeruus on hyvän onnen äiti. Tai mistä sitä tietää, milloin minut nähdään lajittelemassa pyykkiä samalla kun katson ottelua. Meillä on Reisjärvellä nimittäin ylellinen autokatsomo (pitäähän sitä jonkin verran luksusta elämässä olla...) pesiskentän reunalla.
Olen jo lainaillut kauheasti kirjoja lomaa varten. Alkaahan lomani ihan pian. Rynnistän lomalle nimittäin yhdessä koululaisten kanssa yrittäen sitä ennen löytää jostain mahdollisuuden päästä laulamaan ja nyyhkimään Suvivirttä. Kevääseen tosiaan liittyy paljon tunnekuohutilanteita. Ylioppilasjuhla, hetki siellä jolloin lapsi menee halaamaan vanhempiaan yo-lakki päässä. Mutta ylivoimaisesti varmin paikka päästä keväällä itkemään on ajaa kirkon ohi, kun pienet koululaiset ovat juhlapuvuissaan odottelemassa kevätkirkkoon menoa.
Mutta mitä sitten vien lomalle lukemiseksi. Kevyttä tietysti. Mitä raskaammaksi askel käy, sitä keveämpää on lukemiseni. Uusista romanttisista tykkään eniten Anneli Kivelästä ja vanhoista Enni Mustosesta. Mäntykosken Annan luin oikeastaan lähes yhdellä istumalla. Siinä yhdistyy hyvin historialliset tosiasiat ja romanttinen kerronta. Dekkarit on kuitenkin ykköslukemistani. Maria Langin tuotantoa luen nyt ilmestymisjärjestyksessä kaippa jo kolmatta kertaa. Agatha Christie on vanhoista toiseksi paras ja suomaisista korkeimmalle korokkeelle nousee Eeva Tenhunen. Uusia suosikkeja ovat Camilla Läckberg, Mari Jungstedt, Johan Theorin ja Ann Cleeves. Mma Ramotswe tutkii myös hyvin.
Että tällaisin kirjallisin eväin kesään.
Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille !
T. Tuulikki Haapaniemi
