Helsingissä järjestettiin 10. – 12.2. pohjoismainen kirjastosuunnittelukokous The New Library, Form and Function, jossa puhujina oli niin arkkitehtejä, kirjastonhoitajia kuin konseptisuunnittelijoitakin.
Arkkitehti Helle Juul Tanskasta kertoi, millaisia vaatimuksia kirjastolle voidaan asettaa. Tutkija Klaus Oesch oli tutkinut eri tieteenalojen menetelmin kirjaston roolia. Kirjaston tulee olla avoin oppimisympäristö, sillä on kehittäjän rooli ympäristössään, se on kohtaamispaikka ja kansalaisten olohuone, kolmas tila.
Konferenssin tärkein asia oli Helsingin keskustakirjaston ajatuksen esilletuominen. Tätä varten Klaus Oesch oli tehnyt perustavaa tutkimustyötä. Kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson kertoi, että kirjasto muuttuu ajan mukana, haluamme tai emme. Pasilan pääkirjastossa käy vuosittain 300 tuhatta asiakasta, Rikhardinkadun kirjastossa kaksi kertaa enemmän. Helsingissä on 36 kirjastoa, joita on kehitetty asiakkaiden tarpeista lähtien. Tarkoitus on, että Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Helsingissä olisi keskustakirjasto lähellä rautatieasemaa, uutta musiikkitaloa ja Kiasman taidemuseota. Tontti, joka siihen on varattu, on haasteellinen, pitkä ja kapea.
Konferenssia varten Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osasto oli järjestänyt opiskelijoille kirjastonsuunnittelun kurssin ja esille oli pantu viisi opiskelijatyötä, jotka olivat, kukin tavallaan hyviä, idearikkaita ja nuorekkaita. Kysymyksessä on suuri tila, jonka täytyy olla muunneltavissa. Siinä on avoimia ja julkisia tiloja, hiljaisia ja äänekkäitä tiloja ja eri alueita kirjaston sisällä. Kirjaston hallinnon on tarkoitus jäädä Pasilaan.
Oslossa on samalla aikataululla kaupungin pääkirjaston rakentamissuunnitelma. Oslossa on valmisteltu 20 vuotta ja tutkittu 25 mahdollista kirjaston paikkaa. Nyt suunnitellaan Deichmanske-kirjaston seuraajaa lähelle rautatieasemaa. Kirjastonjohtajan mukaan digitaalisessa maailmassa tarvitaan kirjastoa tuomaan esiin sisältöjä, tiedon järjestämiseen, fyysiseksi näyttelytilaksi, tapaamiseen, kuunteluun, inspiraatioon, tapahtumiin. Library, plaza, meeting place with a roof.
Kokouksessa esiteltiin englantilainen, ruotsalaisia, tanskalaisia, kreikkalainen ja espanjalainen kirjastokompleksi. Suomessa uutta on kirjastokonsepti-ajattelu. Sisustusarkkitehti Pablo Riquelme kertoi konseptiteoriasta. Tarvitaanko kirjastoja? Miten tehdä kirjastosta kiinnostava päättäjille ja asiakkaille? Millainen on kirjaston uusi rooli: se on urbaani olohuone, monikulttuurinen, monitarkoituksinen, paikka joka säilöö tietoa ja paikka joka jakaa tietoa. Esimerkkinä oli vastauudistettu Oulunkylän kirjasto, johon haluttiin henkilökohtaista palvelua, muunneltavuutta, ääntä mutta myös hiljaisuutta. Konseptiin liittyen Helsingissä on otettu kirjastolaisten asu: esiliina, kännykkätasku, teepaita.
Täyslaidallisen antoi tanskalainen Jens Lauridsen, jonka tehtävänä oli arvioida uusia suomalaisia kirjastoja. Hän arvosteli Turun uutta pääkirjastoa, että siellä on liikaa kirjoja, se on enemmän katedraali kuin kirjasto, siellä on liian vähän ihmisprosesseja, kirjaston vanha osa on vanhanaikainen. Ainoat positiiviset arviot saivat lehtisali, kirjastonpuisto ja kahvila Sirius.
Tarvitaanko uudessa kirjastossa lainkaan kirjoja? Riittääkö, että kokoelma on samanlainen kuin kirjakaupassa? Riittääkö, että siellä on läkähdyksiin asti tapahtumia eri-ikäisille ja eri kulttuureista tuleville asiakkaille? Ovatko ammattitaitovaatimukset ajan tasalla? Pitäisikö meidän olla kulttuurintuottajia tai tapahtumakoordinaattoreita?
Kirjastotoimenjohtaja
Eila Ainali
Kalajoen kaupunginkirjasto
