Fenwick, Peter
Kuolemisen taito : matka toiseen olemisen tilaan

 

Teoksessa Kuolemisen taito kuolemaa käsitellään luonnollisena osana ihmisen maallista matkaa, kehityskulkuna. Itse asiassa kuolevat antavat meidän usein ymmärtää, että heidän on nyt viimein hyvä olla. Jotkut kuolevat saattavat jopa valottaa meitä jostain paremmasta, joka läheistämme odottaa. Tästä kaikesta meille kirjoittaa neuropsykiatri Peter Fenwick ja kirjailija ja toimittaja Elizabeth Fenwick. He ovat jo vuosia tutkineet, mitä kuolemisessa tapahtuu ja mitä ilmiöitä kuolemiseen kuuluu. Tähän teokseen he ovat koonneet tuloksensa, jotka on saatu haastattelemalla saattohoidon henkilökuntaa sekä keräämällä kuolevien ja heidän omaistensa kertomuksia.

Tulosten mukaan kuolevat näyttävät antavan meille usein merkkejä ja vihjeitä tulevasta tapahtumasta. Joskus nämä merkit ovat hyvin todentuntuisia näkyjä. Usein näyt tapahtuvat lähiomaisen ollessa esimerkiksi unessa tai ihmisen saattaa vallata yllättävä ja epätavallinen olotila, kuten suuri selittämätön ahdistuksen tunne. Näkyihin ja kokemuksiin liittyi harvoin minkäänlaista uskonnollisuutta, vaikka kuoleva itse olisi harras uskovainen. Lähiomaisten läsnäolo ja eletyn elämän hyväksyminen nousee tärkeimmäksi. Teoksen mielenkiintoinen anti onkin kuolevien ja heidän läheistensä ihmeelliset tarinat.   

Kirja sai ainakin itseni ajattelemaan elämää laajemmassa merkityksessä. Se, kuinka elämme elämäämme, tulee lopulta meidät kohtaamaan: ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Olisi myös hyvin tärkeää, niin meille itsellemme kuin kuolevalle, että väistämättömästä puhuttaisiin. Uskon, että kirjan lukemisella voi olla meihin positiivinen vaikutus, vaikka tiedän, että kaikkien kuolema ei valitettavasti voi aina olla erityisen kivuton tai rauhallinen. Itselleni se tuo lohtua muistellessani lähes vuoden takaista läheisen menetystä. Kirjan lukemalla ymmärsin vasta nyt tunnusmerkkejä lähestyvästä kuolemasta, jota olin todistamassa vuosi sitten. Se ei vie pois ikävää, mutta tuo kaivattua helpotusta jokapäiväiseen elämään, joka meillä muilla jatkuu, vaikka rakas läheinen ei ole enää seurassamme.

Hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille lukijoille!

T : Elli
Reisjärven kirjasto