Olen Milla-Maria Koskela Haapavedeltä, valmistuin helmikuussa kirjastoalalle. Aloitin työt Alavieskan pääkirjastossa tänä keskiviikkona. Aiemmin olen tutustunut kirjastoalaan ollessani työharjoittelussa Haapaveden kirjastossa kirjasto- ja informaatioalan koulutukseni ohessa.

Kirjastoalalla on monipuolisempia työtehtäviä kuin moni arvaisikaan. Yksi itselläni ajankohtaiseksi tullut tehtävä on kirjaston rauhan ja järjestyksen säilyttäminen. Alavieskan kirjasto on paikka, johon tulee päivittäin monenlaisia asiakkaita. Asiakastietokoneet ovat sijoiteltu kirjahyllyjen viereen ja isommallekin porukalle sopivia pöytäryhmiä löytyy kirjastosta. Koululaiset viihtyvät kirjastossa, sillä Alavieskassa ei ole paljon muita ajanviettopaikkoja. Hyvä että viihtyvät – toivottavasti viihtyvät jatkossakin! Äänekkyydestä tai eväiden syömisestä huomauttaminen pitää osata tehdä niin, ettei kukaan tunne oloaan epätoivotuksi. Kirjasto on avoin kaikille.

Muistan itse kuinka nuorena, jossain aikaa viettämässä tuli usein sellainen olo että nuoret eivät ole tervetulleita. Jotkut asiakaspalvelijat osasivat kuitenkin kertoa säännöistä niin, että ohjauksesta huolimatta tunsin oloni tervetulleeksi. Lapsilla taas on vahva oikeudentaju, ja pitkä muisti. Epämukavaksi koettua kirjastovirkailijaa tai muuta työntekijää jopa vältellään. Silti kaikkien asiakkaiden asiointia helpottaa tietyt perusasiat – kortti mukaan (nopeuttaa asiointia), eväät syödään muualla, äänenvoimakkuus pidetään sellaisella tasolla että muutkin viihtyvät ja tuttujakaan ei mennä häiritsemään kesken sähköpostin luvun tai muun yksityisen asioinnin.

Onneksi hymyn kanssa ja kohteliailla sanavalinnoilla saa estettyä asiakaskadon. Olen iloisena pannut merkille, kuinka nuoret reippaasti uskaltavat viettää aikaa kirjastossa vaikka olenkin huomauttanut säännöistä. Uutena työntekijänä toivon, että saan pidettyä järjestyksen yllä niin, ettei kukaan arastele palauttaa myöhässä olevia kirjoja tiskille tai pyydä kaveriaan lainaamaan kirjaa itselleen koska ei uskalla lainata ilman korttia. Näin siis minun nuoruudessani tehtiin! 

Omista asiakaspalvelijakokemuksistani johtuen ajattelen paljon asemaani asiakkaiden keskuudessa työntekijänä. Toki kirjaston rutiineiden oppiminen ja hoitaminen sekä tietopalvelu on erittäin tärkeää, mutta kirjastossa käy paljon samoja asiakkaita ja heille mieleenpainuvimpia asioita suuntaan tai toiseen on tiskin takana, hyllyjen välissä tai palautuskärryjen äärellä seisovan asiakaspalvelijan asenne. Uutena työntekijänä voi hetken aikaa saada anteeksi pientä kömpelyyttä muissa asioissa, mutta asiakkaan kohtelu jättää pysyvän muiston.

Syysterveisin,

Milla

 P.S. Minkälaisia ajatuksia aihe herätti? Olisi mielenkiintoista kuulla onko kokeneemmilla kirjastolaisilla hyväksikoettuja käytäntöjä kirjaston viihtyvyyden lisäämiseksi!