Me täällä Siikalatvan kunnassa saimme nauttia harvinaista herkkua, kun saimme tänne oikean kirjailijan vieraaksemme. Kirjailija Kari Levola vieraili Rantsilan, Pulkkilan, Kestilän ja Piippolan kouluilla. Pääsääntöisesti hän esiintyi 3. - 6. luokan oppilaille, mutta poikkeuksellisesti Kestilässä pyysivät ja pääsivätkin mukaan myös 7. luokan oppilaat. Kaikilla kouluilla oppilaat esittivät ahkerasti myös kysymyksiä kirjailijalle. Oli havaittavissa, että kirjoittaminen kiinnosti oppilaita. Kirjailija kertoi mm., että hän luo ensin kaikki kirjat omassa päässään miltei valmiiksi, ennenkuin hän ryhtyy niitä kirjoittamaan. Hän kertoi myös, että ihmisen pää sisältää paljon enemmän tietoa kuin tietokone ja kehotti lapsia käyttämään päätä ja pitämään siitä hyvää huolta. Kyllä vierailu innosti lukuhommiin ja huomasin, että tässä muutaman päivän aikana juuri pojat ovat hakeneet lainaksi Kari Levolan kirjoja.

Näin keväällä meillä on kirjastoissa työnäyttelyjä. Kestilään tulee ensi viikolla perinteinen Kansalaisopiston käsityönäyttely. Piippolassa on parasta aikaa Lasten Kuvataidekoulun piirustusnäyttely. Toukokuussa saadaan ensimmäistä kertaa Piippolassa järjestetyn Kansalaisopiston taidepiirin öljyvärimaalausten näyttely. On aina ilo nähdä näissä näyttelyissä, mitä ahkerat kädet ovat puuhanneet pimeinä talvi-iltoina. Muistamme myös, kun katsomme näitä töitä, että olemme tarjonneet näille tekijöille myös virikkeitä ja ohjeita kokoelmistamme.

Tuulikki Tuovinen on järjestänyt Piippolassa kerran kuukaudessa runoillan nimellä "Tämän runon haluaisin jakaa". Periaatteena on ollut, että joka kerta on ollut eri teema, jonka mukaan käsiteltäviä runoja on valittu,  esim. juuret, naiseus, kasvaminen, elämän rikkaus, ystävyys, viha ym. Joka kerta on tehty myös pienimuotoinen runoimprovisaatio: jokainen kirjoittaa  illan aiheesta yhden sanan paperilapulle. Laput sekoitetaan, ja niistä nostetaan kolme lappua. Jokainen kirjoittaa sitten pienen runon, jossa nämä kolme sanaa pitää esiintyä. Aikaa kirjoittamiseen on viisi minuuttia. Runopiirissä on käynyt tiivis 6 - 11 henkilön runoista innostunut ydinjoukko.

Piippolan pienet päiväkotilaiset ja esikoululaiset ovat käyneet säännöllisesti kerran kuukaudessa kirjastossa lainaamassa päiväohjelmiin sopivaa luettavaa. Myös askartelu- ja musiikkikirjat tarjoavat ainakin henkilökunnalle virikkeitä päivän ohjelmien järjestämiseen. Kirjastokäyntiin liitetään myös usein satutuokio. Lapset saavat itse valita parista vaihtoehdosta sadun, jonka haluavat kuulla.

Nyt odottelemme kesää. Lumetkin ovat jo lähteneet ja uusia muuttolintuja saapuu päivittäin. Myös muuta luontoa tarkkaillaan näin keväällä. Lintu- kasvi- ja puutarhakirjat taitavat liikkua kaikissa kirjastoissa tähän aikaan vikkelään. Minä vietän ensimmäisiä kuukausia uudessa roolissani: olen saanut ensimmäisen lapsenlapsen. Tämä Nuutti-vauva tuo nyt uutta näkökulmaa ja uusia haasteita tulevaisuuteen. Myös jonkinlaisena viherpeukalona alkavat kiireet, kun maa sulaa. Pelargonioita, petunioita, ahkeraliisoja ja muita taimia on jo kasvamassa ja odottamassa lämpimiä, jolloin ne pääsevät ulos.

Luin jokin aika sitten Inna Latislevan kirjan Ryssänä Suomessa. Ilmeisesti kirja on totuudenmukaisesti kirjoitettu, tai ainakin kirjoittaja on kokenut tulleensa kohdelluksi kyseisellä tavalla. Tuli tunne, että hävettää olla suomalainen, jos tällä tavalla kohtelemme tänne muualta tulevia ja kirjoittaja kohdentaa, että vain venäläisiä kohdellaan Suomessa tällä tavalla ja että vain suomalaiset kohtelevat venäläisiä näin. Tänä iltana tulee TV1:ssä klo 20.00 ohjelma: Tosi tarina: Ryssänä Suomessa. Pitääpä katsoa, tuleeko tähän mitään uutta.

Nyt sataa räntää, mutta "uusi lumi on vanhan surma".

Kesää odotellessa

Marjatta