Oulaisten kirjastossa alkanut lokakuussa uusi projekti, ja minä olen päässyt sitä tekemään. Olen siis Piia Hänninen, alkujaan Oulaisten tyttöjä, Oulussa kirjasto- ja tietopalvelualaa ammattikorkeakoulussa opiskellut, ja nyt juurilleni palannut.
Projekti on nimeltään KirjaVirkku ja sen tavoitteena on viedä kirjaston palveluja sellaisille ihmisille, jotka eivät itse pääse kirjastoon. Kohderyhmänä ovat siis lähinnä liikuntaesteiset ikäihmiset. Tarkoituksena olisi virikkeistää vanhusten iltoja kirjallisuuden kiehtovalla maailmalla ja edistää lukuharrastusta.
Projekti toteutetaan yhteistyössä Oulaisten kirjaston ja sosiaalitoimen kanssa. Jo ennen minun ruotuun astumista olivat kotipalvelun hoitajat kotikäynneillään jakaneet vanhuksille monisteen, jossa kerrottiin projektista pääpiirteittäin ja samalla pyydettiin lupaa saada tulla heidän kotiinsa kertomaan tarkemmin palvelusta. Näitä lappuja palautui vain vähän vajaa kymmenen, eli mitään asiakasryntäystä ei syntynyt. Hyvä tästä oli kuitenkin aloittaa.
Ensimmäinen työviikkoni meni projektiin ja yhteistyötahoihin tutustuessa, mutta heti toisella viikolla otin yhteyttä lupalaput palauttaneisiin ihmisiin ja sovin tapaamisesta heidän kanssaan. Ensimmäisellä käynnillä kartoitettiin heidän lukutottumuksensa ja mielenkiintonsa kohteet kirjallisuuden saralla: millaista kaunokirjallisuutta luet mieluiten ja olisiko tietokirjoissa mielenkiintoisia aiheita. Kartoitin tietysti myös erikoistarpeet tai -toiveet, eli tarvitseeko hän isotekstisiä kirjoja tai äänikirjoja. Jatkossa toimitamme ihmisille kirjakasseja, joiden sisältö on valittu heidän mieltymystensä mukaisesti. Ensimmäiset kirjakassit on jo jaettu, ja niistä olen saanut hyvää palautetta. Asiakkaat ovat silminnähden tyytyväisiä palveluun jo siksi, että palvelu on täysin ilmainen.
Projektiin kuuluu myös viriketuntien pitoa vanhusten päiväkeskuksessa, palvelutaloissa ja vanhainkodissa. Tähän mennessä olen pitänyt kolme viriketuntia. Koska yleisö oli joka kerralla eri, pidin sen samasta aiheesta jokaiselle ryhmälle. Aiheena oli marraskuu ja siihen liittyvät vanhat uskomukset, työt ja perinteet sekä pyhäinpäivän vietto ennen vanhaan. Luin vanhuksille ensin kirjasta näitä vanhoja tapoja ja uskomuksia ja sitten muisteltiin aiheeseen liittyen omia kokemuksia. Lopuksi arvuuttelin vanhoja nimipäiviin liittyviä sääennustuksia (Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat). Tunnin lopetin seuraavanlaiseen arvoitukseen, jonka jaan nyt teillekin.
Koittakaahan arvata: Virtojen ja järvien poikki vie maantie. Silta on kaunis ja leveä. Harmaapäinen vanhus sen rakentaa hiljaa ja melua pitämättä, niin että sitä tuskin huomaatkaan, ja muutamassa päivässä se valmistuu. Se on vahva ja leveä. Se kantaa raskaita kuormia ja sadoittain vaunuja voi siinä yht’aikaa kulkea. Vaan tuskin lähtee vanhus tiehensä, niin tulee iloinen, kukkaiskiehkuroilla varustettu nuorukainen. Tämä hävittää nopeasti sillan, niin ettei rahtuakaan ole siitä jäljellä. Mikä se on?
Talvisin terveisin Piia Hänninen
Ps. Jotta arvoituksen vastaus ei jää kaihertamaan, annan sen tässä: eli sehän on jää.
